Karhun Kainalossa: Rhone, Riviera, Räikkönen

Viikko takaperin lähdimme roadtripille Ranskaan, sillä olihan Sveitsissä tullut jo luuhattua yhteen putkeen lähes kaksi kuukautta. Kunnianhimoinen suunnitelmamme patonkimaan valloitukselle eteni reittiä Lyon-Marseille-Cannes-Nizza-Monaco. Alkumatka viihdyttäisiin siis Rhonen ympäristössä ja suistossa, minkä jälkeen siirryttäisiin ranskalaisen Rivieran sykkeeseen. Viiden kaupungin koluaminen neljässä päivässä tarkoittaisi myös kohtuullisen tiukkaa aikataulua, mutta pitäähän roadtripillä muutakin tehdä kuin loikoilla palmun alla.

Torstaiaamuna autovuokraamon VW Touranin sisätilat joutuivat todelliseen tulikokeeseen, kun seitsemän hengen seurueemme sulloutui matkatavaroineen kyytiin. Tiivis tunnelma ei kuitenkaan menoa haitannut, kun käänsimme auton keulan kohti Geneven moottoritietä ja Ranskan rajaa. Tunnelmaa taikoi myös cd-levy, jolle jokainen oli valinnut musiikkia omasta kotimaastaan. Suomea levyllä edustivat mm. Karri Koira, JVG sekä J. Karjalainen. Levyn avausraitana toimi hieman tuntemattomamman, mutta myöskin osittain suomalaisen elektronisen musiikin ryhmän, Above & Beyondin, kappale You got to go. Biisin videolla nuoret kaverukset lähtevät roadtripille, joten mikäpä olisikaan sopinut paremmin hetkeen!

Muutaman tunnin ajettuamme saavuimme ensimmäiseen määränpäähämme, Rhonen varrella sijaitsevaan Lyoniin. Jo parkkihallissa oli helppo huomata, että maa oli vaihtunut. Sisällä nimittäin soi vienosti klassinen musiikki tunnelman ollessa jopa romanttisen puolella. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista peripragmaattisessa Sveitsissä saati loskan ja Radio Novan täyttämissä suomalaisissa parkkihalleissa. Lyonissa vierailimme vanhassa kaupungissa sekä sitä vartioivassa katedraalissa, joka olikin tunnelmaltaan varsin vaikuttava paikka. Vanhasta kaupugista löysimme myös mielenkiintoisen miniatyyri- ja elokuvamuseon. Esillä oli mm. kuuluisissa elokuvissa käytettyjä hirviömaskeja, pienoismalleja ja muuta rekvisiittaa miniatyyrien lisäksi. Pienen pettymyken vanhalle Star Wars -fanille tuotti kuitenkin kuolemantähden puuttuminen valikoimista. No, toiseen kertaan.

Illan viiletessä asetimme navigaattorin määnpääksi Rhonen suistolle sijoittuvan Marseillen. Puolen yön maissa saavuimme perille ja hakeuduimme hostelliimme, joka sijaisti vanhankaupungin välittömässä läheisyydessä. Jo yöllä oli aisittavissa, että olimme saapuneet täysin erilaiseen paikkaan kuin Lyon. Tunnelmaa korosti erityisesti myrsylukemia lähennellyt tuuli, joka lennätti roskia ympäriinsä kaupungin kapeilla ja pimeillä kujilla. Kaupungin historia yhtenä välimeren alueen suurimmista ja vanhimmista satamakaupungeista antaakin Marseillelle sen omaleimaisen luonteensa. Paikka on toiminut tuhansien vuosien ajan eri kulttuurien sulattona, minkä huomaa helposti esimerkisi arkkitehtuurista, joka paikoin muistuttaa enemmän arabialaista tai afrikkalaista kuin eurooppalaista.

Majatalomme oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja viidentoista frangin hintaan sisältyi myös aamiainen. Siirryimme aamupalalta tutkimaan kaupunkia ja käveltyämme 50 metriä sai käsityksemme "erilaisesta kaupungista" välitöntä tukea. Porttikongissa pötkötti nimittäin kuollut mies. Tämän päättelimme siitä, että miehen silmät olivat auki, mutta elonmerkkejä ei näkynyt. Lisäksi hänen ympärillään ihmiset soittelivat johonkin hätäkeskusta vastaavaan instanssiin hyvin huolestuneen näköisinä.

Alkuillasta käänsimme auton nokan vielä kohti Cannesia ja Nizzaa. Pikavisiittimme Cannesiin suuntautui lähinnä rantakadun sykkeen fiilistelyyyn. Ajellessamme Porchejen ja Ferrarien seassa pitkin palmujen ja värivalojen reunustamaa rantabulevardia mieleeni palautui elävästi legendaarinen kolikkopeli Sega Rally sekä sen tarunomainen Riviera -rata.

Lauantaina tutustuimme vuorostamme Nizzan kaupunkiin, jossa meitä hellittiin auringonpaisteella ja peräti kymmenen asteen lämpötilalla. Olikin helppoa kuvitella miksi Ranskan Riviera on yksi maailman suosituimmista lomakohteista. Tunnelma kaupungissa on erittäin rento ja välimerellinen ja maisemat viimeisen päälle mukavat. Myöskin hintataso oli positiivinen yllätys Sveitsin tasoon tottuneelle. Päivän aikana tutustuimme jälleen vanhaan kaupunkiin sekä kipusimme sen liepeillä olevan vanhan linnoitusmäen päälle tutkimaan maisemia.

Illalla valloitusta odotti Monaco ja sen kuuluisa kasino kuskivuoron ollessa jälleen meikäläisellä. Monacossa parkkihallia etsiessämme onnistuin suunnistamaan paikallisen kerrostalon yksityiseen parkkihalliin. Joku asukas oli mennyt ilmeisesti juuri ennnen meitä ovesta sisään, minkä takia ovi halliin oli auki. Asia valkeni meille vasta poistuttuamme, kun totesimme hallin oven olevan kiinni ja aukeavan vain avaimella. Hetken odoteltuamme ovi aukesikin jonkun talon asukkaan tullessa ulos, ja pääsin ryöstämään oman automme takaisin kuin agentti konsanaan.

Naureskellessamme kasinon portailla koko jutulle tapahtui jälleen jotain yllättävää. Ranskalainen mies lähestyi minua ja ystävääni tarjoten ilmaisia lippuja piakkoin alkavaan konserttiin. Ohjelmassa olisi kuulemma Beethovenia viulistin, sellistin ja pianistin tulkitsemana. Niinpä rahan häviäminen kasinolla vaihtuikin osaltamme korkeakulttuuriin viereisessä Hotel de Paris Monte Carlossa. Vaikka Converseissa ja nahkarotsissa olo olikin hitusen alipukeutunut, oli koko juttu sen verran uskomaton, ettemme voineet kuin nauraa.

Sunnuntaina herätessä oli helppoa olla suomalainen. Aamupalalla tiedotusvälineet hehkuttivat Kimi Räikköstä kauden avauskisan voitosta. Myös Italian puolella pysähtyessämme oli Jäämies tiedotusvälineiden luupin alla. Hyvä Kimi, you knew what you were doing! Kotiin ajellessamme keli oli koko matkan jotain surkean ja umpisurkean väliltä. Italian puolella saimme esimerkiksi niskaamme lunta kuin kotisuomessa konsanaan. Iltasella olimme kuitenkin onnellisesti kotona, ja niin oli ekskursiomme ranskalaisen Rivieran sydämeen saatu menestyksekkäästi päätökseen. Merci, France!