Kielikurssia ja käytäväbileitä

Saapumiseni jälkeen minulla oli pari päivää aikaa ihmetellä ympäristöä sekä hoidella juoksevia asioita ennen saksan preppauskurssin alkua. Löysinkin asuntolan lähistöltä mukavan lenkkipolun, jonne tulee varmasti  vielä useasti mentyä ulkoiluttamaan lenkkitossuja.

Viikonloppuna vuorossa oli ensikosketus erasmusopiskelijan arkeen, eli ensimmäiset kekkerit asuntolassa. Epävirallisena tutorina reissussa minulla oli huonenaapurini Roberto. Hän on kotoisin Etelä-Sveitsin italiankieliseltä alueelta Tichinon kantonista. Kuten jokaisen tutorin  tärkeimpiin velvollisuuksiin kuuluu, ohjeisti hän minua hinta-laatusuhteeltaan parhaan oluen valitsemisessa. Kelpo keppana löytyikin paikallisesta kulutushyödykeliikkeestä hämmästyttävän edulliseen 50 sentin hintaan 0,5 l pulloa kohti. Aivan parhaita maltaita on tietysti turha odottaa tällä hinnalla nauttivansa, mutta kuka haluaa enää ruotsinlaivalle? Ilta itsessään sujui varsin rauhallisesti, ja uusia tuttavuuksia kertyi jälleen runsaasti. Onkin hauskaa huomata, että asuntolan käytävillä saa jo nyt kulkea jatkuvassa tervehdysvalmiudessa kuin armeijassa konsanaan.

Maisemia lenkkipolun varrelta.

Ensimmäiset illanistujaiset sekä Denner-Lager.

Maanantaina loppuikin sitten lusmuilu ja oli aika kohdata saksan kieli silmästä silmään preppauskurssin merkeissä. Aamuyhdeksältä kurssille vääntäydyttyäni ensimmäisenä hassunhauskana lämmittelytehtävänä oli jakautua pareihin, kertoa itsestä jotain saksaksi ja vastavuoroisesti kysellä samoja asioita parilta. Parikseni valikoitui liettualainen perheenäiti, joka omaan korvaani puhui lähes täydellistä saksaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, miksi ihmeessä hän on preppauskurssilla oppilaana eikä opettamassa? Pian myös totesin olevani käytännössä kommunikointikyvytön. Pitkä tauko edellisestä kurssista ja senkin kyseenalainen suorittaminen aiheutti tässä vaiheessa akuuttia katumusta. Lisäksi google-translate huijaukseni postitse palautetussa tasokokeessa aiheutti alati lisääntyviä omantunnontuskia. Entä jos kaikki tällä kurssilla ovat natiiveja kuten tämä rouvashenkilö? Tilannettani pahensi entisestään se, että aina kun yritin kysyä englanniksi jonkin sanan merkitystä parini vastasi minulle saksaksi. Lisäksi hän korjasi kysymättä ja pyytämättä jokaisen mahdollisen virheen, jonka puhuessani tein. Lopulta tosin tälle kaikelle selvisi syy: nainen ei osannut puhua lainkaan englantia. No, kukaan meistä ei ole täydellinen.

Tiedättehän, että keholla on taipumus hylkiä vieraita substansseja. Äkillinen ja liiallinen annos saksan kieltä aiheutti minussa ilmeisesti jonkinlaisen dagenefterin ja niinpä tulin seuraavana päivänä kipeäksi. Pari päivää tutkin kämppäni kattoa kuumeisena sängyn pohjalta, kunnes torstaina pääsin takaisin kurssin vahvuuteen. Ravakasta alusta huolimatta positiivinen asia kurssissa on, että porukka on oikein mukavaa. Pian sain myös huomata, että en ole ainut keskinkertainen saksantaitaja ja sain hieman balsamia haavoilleni. Myös ensimmäisellä tunnilla piinallisia hetkiä minulle aiheuttanut liettualaisleidi on osoittautunut lopulta varsin humaaniksi olennoksi. Muut kurssilaiset tulevat mm. Puolasta, Japanista, Briteistä, Meksikosta, Ranskasta, Australiasta sekä Venäjältä. Varsin monipuolinen kattaus on siis kyseessä, ja niinpä poristavaa on riittänyt - tässä vaiheessa enemmän englanniksi kuin saksaksi tosin. Immuniteetti kevätflunssaan sekä saksa-kankkuseen on nyt hankittu, ja jatkohan ei voi kuin olla nousujohteinen!

Kielikurssin porukka miinus meikäläinen.