Suunnatessani vaihtoon blogin pitäminen ei ollut ensimmäisiä asioita mielessäni. Vaikka seuraava saattaakin kuulostaa kliseiseltä vaihtojargonilta, tarkoituksena oli lähteä avoimin mielin tutstumaan vieraaseen kulttuuriin sekä uusiin ihmisiin - mitäpä muuta sitä vaihdolta oikeastaan voi odottaa.
Perille päästyäni kesti viikon, kunnes ajatus blogin kirjoittamisesta alkoi tuntua kiintoisalta vaihtoehdolta. Kun opettelee arkea uudessa paikassa, tekee väistämättä havaintoja ympäristöstään ja itsestään. Havaintojen ja hauskojen sattumusten seuratessa toisiaan tajuaa nopeasti, että asioita voisi olla fiksua jäsennellä kirjalliseen muotoon, jottei kaikki unohdu saman tien. Tällöin niistä olisi enemmän iloa itselle ja parhaassa tapauksessa myös muille. Blogin kantavana ajatuksena olkoonkin siis seuraava tuntemattoman ajattelijan mietelause, jonka olen bongannut erään globaalin tilintarkastustoimijan korruptiolehtiön reunasta: Kirjoitan saadakseni selville, mitä ajattelen.
Vaihtokohteenani toimii seuraavan neljän kuukauden ajan Bern, joka on Sveitsin ja samalla myös Bernin kantonin pääkaupunki. Perimätiedon mukaan kaupungin perustanut herttua nimesi kaupungin ensimmäisen metsästysreissulla vastaan tulleen eläimen perusteella, joka sattui olemaan metsiemme kuningas eli karhu. Karhu koristaa täten myös kantonin vaakunaa ja nyt lisäksi tämän blogin nimeä.
 |
| Sveitsiläinen naapurini arvosti löytämiäni sisätossuja. |
Matkani kohti sveitsinmaata alkoi Helsinki-Vantaan kentältä pienellä viivytyksellä. Luontoäiti oli päättänyt järjestää iltapäivälle sen verran sakean lumipyryn, että lähtö viivästyi kahdella tunnilla. Lopulta de-icingin jälkeen koneen kokka saatiin käännettyä kohti Tegelin lentokenttää. Berliinissä vaihtoaikani olikin sopivasti kutistunut viidestä kolmeen tuntiin viivytyksen vuoksi. Lentokentällä palloilu meni oikein mukavasti ja jatkoyhteys Zürichin kentälle järjestyi ongelmitta. Yhdessä vaiheessa tosin luulin jatkolentoni olevan tunnin myöhässä, mutta tämä paljastukin katalan tunnin aikaeron aiheuttamaksi harhaksi. Kiistatta hieman noloa, mutta älkää kertoko kenellekään.
Päästyäni Zürichiin menomatkani varsinainen seikkailuvaihe alkoi. En nimittäin ennättänyt ajoissa lentokentältä kaupungin pääjuna-asemalle ja myöhästyin tämän vuoksi illan viimeisestä junasta Berniin. Oloani saattoi kuvailla yksinäiseksi, kun raahailin matkalaukkujani pitkin Zürichin tyhjää juna-asemaa miettien eri vaihtoehtoja. Lopulta etsiydyin taksijonoon ja kysäisin taksikuskilta "halpaa" majoitusvaihtoehtoa. Alle parinsadan frangin (n. 160€) ei kuulemma oikein irtoaisi, joten niinpä pyysin taksikuskia kuljettamaan minut lähimpään kebab-pizzeriaan, jossa voisin kuluttaa aikaani siihen saakka, kunnes aamun ensimmäinen juna lähtee. Taksikuski toki myös tarjoutui kuljettamaan minut suoraan Berniin vaivaisella 500 frangin hinnalla, mutta sanoin kuitenkin ei kiitos sinällään reilulle tarjoukselle - aamujunan lähtöön kun oli enää viisi vaivaista tuntia aikaa. Sen aikaa nyt vaikka, no, istuu kebab-pizzeriassa.
Kebabmiehet olivat minua kohtaan erittäin ystävällisiä ja yön pilkittyäni he tarjosivat minulle jopa lähtökahvit firman piikkiin. Anivarhain aamulla yhden miehen karavaanini liikahti jälleen päättäväisesti kohti Zürichin pääjuna-asemaa ja Berniä. Oloani saattoi kieltämättä kuvata tässä vaiheessa hieman ryytyneeksi, mutta loppumatka opiskelija-asuntolaan sujui kuitenkin ongelmitta. Kun matkalaukut oli saatu huoneeseen, tekivät suihku ja pikku kauneusunet ennennäkemättömän gutaa. Reissun ensimmäinen etappi oli saavutettu, mutta keleksissä kutitteli jo seuraavien haasteiden selättäminen. Niistä lisää ensi numerossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti